Kaaduin eilen illalla oikeen mojovasti kotona, sisällä. Ja löin kylkeni pahasti nojatuolin puiseen käsinojaan. Kauhea ruhje ja kipu. Mitään ei pitäis olla murtunut, onneks, mut huomenna kontrolloidaan vielä asia keuhkokuvalla. Ja se, että miten ihmeessä voi kaatua noin?!?!? Sitä oon tässä itsekseni ja ystävieni kanssa naureskellut. Tyypillistä mun tuuria. Ja tietenkin vielä loppuviikko on sitten sairauslomaa. Olen työkyvytön. Kuten moni muukin tällä hetkellä työpaikallani flunssien sun muiden tautien vuoksi. Huoh. Nooh, näitä sattuu ja näille ei vaan voi mitään.
Mulla oli tapana tässä muutamia vuosia sitten kaatuilla paljon. Varsinkin humalassa. Myönnetään... :D Mutta siis ne kaatumiset vaan sattu yhtäkkiä. Enkä ees ollut paljon humalassa... (Empä...) Ja nyt, tiedän, joo, ystävät hyvät naurahtelette omaan partaanne. En oikeesti ollut! :D Tai noh, ehkä muutaman kerran, mut mut...
Yks kerta opiskeluaikoina (ja tällön EN ollut humalassa), päivällä, koulussa, oltiin ystävien kanssa tulossa joltakin luennolta rappusia alas. Ja kun, mää nyt satun olemaan tunnetusti mieskauneiden tai komeuden perään, niin tässä tapauksessa syy oli miehen. Joka ei itseasiassa edes ollut hyvännäköinen mies... :D Nooh, siis käveltiin rappusia alaspäin ja katseeni kiinnittyi yhteen miesopettajaan, joka piti luentoa luokkahuoneessa, jossa oli ovi auki. En tiedä mikä siinä nyt niin pysäyttävää oli, mutta astuin mooooonta rappua ns. ilmaan (alaspäin mentäessä) ja mätkähdin mahalleni rapputasanteelle... Siihen monen, monen, monen, ihmisen eteen... Ja siitä sitten samantien ylös, vaikka jokapaikkaan sattui niin maan perkuleesti ja ilmat oli pihalla, ja kasvoille sellainen idioottimainen hymy "ei sattunut yhtään". Ja ystävillä oli hauskaa ja edelleen on hauskaa, kun tätä tapausta muistellaan... :D
Yhden kerran tipuin yhdessä yökerhossa kans mahalleni rappusten alapäähän, kun olin kävelees rappusia alas... Ja taas astuin ohi. Ja en ollut humalassa. :D Tästä on vieläkin muistona toisessa sääressä oleva ihomuutos/kuoppa. Nice...
Miksiköhän nää mun kaatumiset liittyy rappusiin?!!? :D Nooh, tässä taannoin oltiin ystäväni kanssa ristelemässä Baltic Princesillä... Oltiin laittauduttu hienoksi, ja mulla oli jalassa mun ihkut, ihkut korkkarit... Mitähän niissä ois korkoo... joku 7 cm? Nooh, sit bändi alko soittaa ja me lähdettiin sillai seksikkäästi keinuen ja tanssien pöydästämme kohti tanssilattiaa... Jaaa, eikös mun korko jää kiinni johonkin fakin valonauhaan, jota on sellasissa pienien askelmien päällä!!!! Ja mää lennän turvalleni suoraan siihen tanssilattian eteen... Toisin sanoen suoraan bändin nenän eteen!!! Nyt naurattaa, mut sillon ei todellakaan naurattanut! :D Ja siinäkin, klassinen, nopea ylösnousu ja pääle "ei sattunut yhtään" -hymy! :D
Ja siis onhan näitä kaikkii sattunut ja tapahtunut, kun oikeen alkaa miettii... Millon on vaatteet märät, kun on liukastunut talvella vesirapakkoon, millon on sannotushiekassa takki, millon mitäkin. Mutta, ennen eilistä, viimeisimmästä kaatumisesta on aikaa... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti